Pöytä itse tekemällä rakennusjätteistä

Kolmen kuukauden remontin aikana rakennusjäte on alkanut hermostuttaa minua… Tunsin jatkuvasti sellaista voimatonta halua piilottaa johonkin viallisia laminaattipaloja, muotoutumattomia kuivakipsilevyjä, kaikki tikut ja laudat kieroilla ruostuneilla nauloilla… Entä jos niitä tarvitaan Lopulta kaikki, mitä mahtui keittiökalusteiden alle ja kylpyammeen taakse, jäi jäljelle. Mukaan lukien akryylikylpyammeen tuki, josta sahalla ja akkukoneella tuli rakennusten “nosturi”. Koska seuraava asunnon remontti on pian tiedossa, nosturista ei haluttu luopua, mutta sen säilyttämiselle ei ollut paikkaa.

Nosturin säilytysongelma ratkaistiin hieman koomisen, keikkuvan, mutta melko sulavan väliaikaisen pöydän hyväksi.

Päätin julkaista kokemukseni pöydän koristamisesta yhdellä ainoalla tarkoituksella - ehkä tämä ei niin onnistunut yritys innostaa teitä mielenkiintoisempaan ideoihin erilaisten “oudompiin” asioiden muokkaamiseen tai koristamiseen.

Pöytä itse tekemällä

Kaikki on yksinkertaista:

• Vahvistamme rakennetta, jos on tarpeen (klikkaa kuvia).
  
• Puhdistamme rakennuspölystä, massasta, ja voidaan haluttaessa hioa.
• Laudan liitoskohdat voidaan maalata tai niihin voidaan liimata virkattuja motiiveja, halusin päästä mahdollisimman nopeasti, joten valitsin maalin.
  
• Otamme langat, jotka ovat kaikkein hyödyttömiä, ja joita muissa olosuhteissa olisi voinut heittää pois. Tähän tarkoitukseen sopii t-paitalangat, palaset.
• Annetaan maalin kuivua ja aloitetaan monotoninen, mutta hermoja rauhoittava työ - kääritään laudat langalle.
  
• Pöytälevy virkattiin koukulla suorakulmiona pylväillä. Olisi voinut löytää nopeamman, käytännöllisemmän ja vähemmän työlään ratkaisun, mutta minulle oli tärkeä virkkuuprosessi rentouttaen ja sillä hetkellä en keksinyt mitään parempaa kuin kutoa valtava irrotettava liina pöydälle.
  
• Naulaamme virkattua pöytäliinaa lautoihin huonekaluja varten tarkoitettulla niittipistoolilla. Nyt pöydän saa siistiksi vain imurilla…
• Käytämme sitä tarkoitukseen.

Jostain syystä kävi niin, että mikään väri ei sovi yhteen, kaikki on vinoa ja epäsiistiä, ja jossain jopa kaipaa viimeistelyä, mutta rakastin sitä silti. Joskus on tarvetta vain luoda, työskennellä käsillä suunnittelematta ja toivomatta lopputulosta. Tämä on juuri sellainen tapaus - nosturin päälle oli “kääritty” kaikki huolet ja murheet, jotka ovat seuranneet minua viimeisten 10 kuukauden aikana, kaikki virheet ja epäonnistumiset.